Blogista

Popmusiikki Suomessa

Suomessa popmusiikkia on ollut niin kauan, kuin popmusiikkia on ylipäätänsä ollut olemassa. Sillä on pitkä historia Suomessa ja se on lajinaan hyvin omanlaisensa. Se, että popmusiikki saapui Suomeen samoihin aikoihin, kun se syntyi, on hyvin harvinaista, sillä yleensä Suomessa tartutaan trendeihin hyvin hitaasti ja vaaditaan hieman enemmän lämmittelyä. Lisäksi suomalainen popmusiikki on yleisesti ottaen hyvin melankolista: suurimmassa osassa maita, joissa popmusiikki otti tulta alleen, olivat kappaleet yleensä tasavertaisesti surullisia sekä iloisia, kun taas Suomessa suurin osa oli sille negatiivisille puolelle taittuvaa. 1960-luvulla popmusiikki räjähti yhtälailla käsiin Suomessa kuin se räjähti muuallakin maailmassa Beatlesin tehdessä tietään ihmisten suosioon. Se oli maailmanlaajuinen menestys, joka saapui Suomeenkin nopeaa. Suomalainen pop-musiikki nojasi näihin aikoihin paljolti ulkomaisten listahittien suomalaisiin käännöksiin. Kun pop oli päässyt Suomessa menestymään jonkin aikaa, alkoivat ensimmäiset suomalaiset pop-artistit luomaan omaa uraansa. Heidän menestyksensä oli aluksi hyvin alhaista, mutta seuraavat vuosikymmenet alkoivat tuoda artisteille enemmän mahdollisuuksia. 70-luvulla popmusiikki sai tosissaan potkua – Suomessa sitä alettiin silloin kutsua yleisesti iskelmäksi ja sille syntyi paljon popista eroavia piirteitä. Sanoma oli paljon melankolisempi ja jopa enemmän kantaaottavampi poliittisesti. Suomalainen popmusiikki alkoi nostaa päätään ja televisiossa aloitettiin pyörittämään tuolloin Syksyn sävel -nimistä sarjaa, jossa valittiin Suomen paras laulaja. TV-sarjan suosio oli huikea ja sitä saattoi katsoi yli miljoona suomalaista samaan aikaan. Kansa alkoi hullaantua tuolloisista iskelmä- ja Suomipop-artisteista, kuten Hectorista, Vesa-Matti Loirista ja Dingosta. 1980-luvulla Hanoi Rocks oli yksi harvoista ulkomailla menestyvistä suomalaisyhtyeistä ja niistä ehdottomasti parhaiten menestyvä. Solistina toimi Mike Monroe ja Andy McCoy soitti kitaraa. 80-luvulla samoihin aikoihin perustettiin ensimmäinen nuorille suunnattu radiokanava nimeltä Rockradio.

Vuosituhannen vaihdos

1990- ja 2000-luvun paikkeilla iskelmä jatkoi suosiotaan, mutta Suomipop alkoi hiipua hiljaa, mutta varmasti. Suomalaisen musiikin sijaan alkoivat ihmiset kuunnella ulkomaista musiikkia, kun radiokanavista vuosi sen päivän suurimpia hittejä. Tästä huolimatta iskelmä ja Suomipop kuitenkin pysyivät mukana suosiossa ja etenkin saapuessamme 2010-luvulle Suomipop alkoi kasvattaa suosiotaan uudelleen.

Suomalaisella popmusiikilla alkoi olla tärkeä osa suomalaisissa elokuvissa, kuten Helmiä ja sikoja ja Tyttö sinä olet tähti -nimisissä elokuvissa. Menestystä niitettiin myös maailmalla, kun Lordi voitti Euroviisut vuonna 2006 ja bändikokoonpanot, kuten HIM, The Rasmus, Sunrise Avenue ja Nightwish menestyivät kansainvälisesti.

Suomessa tuotetaan tämän lisäksi monia laulamiseen liittyviä TV-ohjelmia, joissa kalastellaan Suomen parhaita laulajia. Tällaisia ovat muun muassa Idols ja The Voice of Finland, joista esimerkiksi ensimmäisenä mainitusta ohjelmasta ovat kuuluisuuteen nousseet Alma sekä Anna Abreu.

Tänä päivänä Suomesta löytyy laaja kattaus erilaisia ja persoonallisia artisteja, jotka ovat saaneet vaikutteita ulkomaisesta popmusiikista. Suosittuja nimiä nykypäivänä ovat muun muassa Haloo Helsinki!, Jukka-Poika, Kaija Koo, Juha Tapio, Chisu ja niin edelleen. Tämän lisäksi tyylillisesti hip-hop, reggae ja rap ovat kasvattaneet suosiotaan suuresti: artistit, kuten Sini Sabotage, Cheek, Elastinen, Jukka Poika, Aurora ja muut vastaavat komeilevat listojen kärjessä edustaen juurikin näitä aiemmin mainittuja tyylilajeja. Myös naisartistit alkoivat kasvattaa hurjasti suosiotaan ja merkittävässä asemassa ovat nykyäänkin Jenni Vartiainen, Vesala, Ellinoora ja monet muut. Justin Bieberin kaltaisia teinitähtiä on alkanut myös syntyä Suomeen ja Isaac Elliot, Benjamin sekä Robin villitsevät nuoria tyttöjä ympäri Suomen sekä ulkomailla.

Kun tarkastelee suomalaisen popmusiikin historiaa ja sen piirteitä, voimme hyvin mielin todeta, ettei se ole kaikkoamassa kulttuuristamme ja kuuntelemastamme musiikista.