Blogista

Nelipäiväinen Woodstock part 2

Festivaalialue ei koostunut pelkästään lavoista ja oluen myynnistä, vaan sinne oli ideoitu paljon erilaisia viihdykkeitä ja vaihtoehtoista tekemistä. Osa paikallisista olivat pystyttäneet omille pihoilleen kauppoja ja osa taas tarjosi ilmaiseksi omatekoista ruokaa taikka kahvia ja sen sellaista. Alueella toimi myös Vassmerin sekatavarakauppa, joka oli auki festivaalin ajan ja palveli tuhansia ihmisiä sen ajan. Tämän voi nähdä esimerkiksi festivaalista tehdyssä elokuvassa. Oli myös naurettavaa, kuinka helposti alueelta sai hankittua sekä alkoholia että huumeita. Varsinkin kannabista ja LSD:tä oli paljon ja ihmiset käyttivätkin niitä paljon.

Ruokapisteistä alueella huolehti newmexicolainen hippikommuuni Hog Farm. Heillä oli yhteyksiä newyorkilaispoliiseihin ja yhdessä heidän kanssaan he muodostivat “Ole kiltti-joukot”, jotka olivat turvajoukko, jonka oli tarkoitus huolehtia järjestyksestä ystävällisin elkein. Tarvittaessa, he huomauttivat ihmisiä sanomalla: “Ole kiltti äläkä tee noin, tee jotain muuta.”

Mitä yöpymiseen tulee, oli alueen aitojen ulkopuolella leirintäalue tai leiripaikka, jossa yleisö pystyi yöpyä. Monet ihmisistä peseytyi lähellä olevassa Filippinlammessa, sillä vessat ja peseytymispaikat olivat vähässä. Koko festivaalin ajan siellä tarjoiltiin ilmaista ruokaa kolme kertaa päivässä: aamupalaksu oli myslisekoitusta ja lounaaksi ja päivälliseksi bulguria, riisiä ja vihanneksia. Puolessa välissä festivaalia ruokatarjonnassa auttoivat kansalliskaartin ja lääkintäjoukkojen helikopterit tuomalla alueelle tonnikalasäilykkeitä, makkaravoileipiä, suklaapatukoita ja Coca-Colaa.

Tämän lisäksi alueelle oli pystytetty telttoja, joissa avuliaat ihmiset saattoivat auttaa avun tarpeessa olijoita. Sairaalateltan yleisimmät tapaukset liittyivät LSD-tripeistä kärsiviin ja paljain jaloin liikkuneiden ihmisten haavereihin.

Päälava alueella oli suuri: leveydeltään se oli 30 metriä. Sitä suojeli korkea puinen aita, jonka takana oli esiintyjille tarkoitettu alue. Yleisö oli pääasiassa valkoista ja keskiluokkaista ja varsinkin newyorkilaisten osuus oli yllättävän suuri. Enimmillään tämä päälava veti 300 000 henkeä.

Alueelle oli rakennettu paljon vaihtoehtoista tekemistä ja tämä johtui siitä, että Woodstockin oli aluksi tarkoitus olla laajempi taidefestivaali, eikä vain keskittyä musiikkiin. Siispä alueelta löytyi esimerkiksi esiintymislava, jolla järjestettiin muun muassa joogaa ja yhteisrummutusta sekä nukketeatteri, jossa oli esityksiä usean kerran päivässä. Vieressä sijaitsevassa metsässä oli kaksi kävelypolkua, “Pääpolku” ja “Nastapolku” nimeltään, joiden varrella näki ihmisiä aina meditoijista huumekauppiaisiin. Lisäksi intiaanipaviljongissa oli esillä intiaanien nykytaidetta ja etupihalla sai leikkiä keinuissa, telineissä, sokkeloissa ja heinäkasoissa.

Tapahtuma polkaisee käyntiin

Festivaali oli suunniteltu moninkertaisesti vähemmälle katsojamäärälle, kuin itse tapahtumaan päätyi ihmisiä saapumaan. Tämä aiheutti toki odottamattomia ongelmia festivaalille, vaikka positiivista se olikin. Festivaalialueelle vievät tiet olivat kilometrien matkalta tukossa, joka aiheutti monen artistin myöhästymisen ja ruokakuljetusten estymisen. Tilannetta ei helpottanut yhtään alueella vallinnut voimakas sade ja tuuli. Toisaalta tämä ehkä lisäsi ihmisten välillä voimakkaita jakamisen, antamisen ja välittämisen tunteita ja eleitä. Teiden tukkeutuminen kuitenkin aiheutti sen, että moni lipun ostaneista ei päässyt koko festivaalialueelle ja artisteja jouduttiin kuljettamaan helikopterin avulla. Ennakolta lippuja oli myyty 186 000, mutta ihmiset olivat löytäneet tiensä itse festivaalialueelle aitojen läpi ja lopulta heitä oli niin paljon, että lippuja oli mahdoton kerätä ja kaikki päästettiin alueelle sisään ilmaiseksi. Järjestäjät saivat myöhemmin tehtyä rahaa festivaalitaltioinneilla, mutta tämä vei aikaa vuosikausia. Esiintymispalkkiot oli kuitenkin pakko maksaa ja nämä rahat saatiin kuin saatiinkin kasaan.

Pääpiirteittäin tapahtumaa vietettiin rauhallisissa merkeissä, vaikka erinäiset ongelmat puistelivat festivaalia. Jopa paikalliset asukkaat kiittelivät festivaalin rauhallisesta ja ystävällisestä ilmapiiristä. Myöskin maanomistaja Max Yasgur oli tyytyväinen siitä, miten tapahtuma onnistui vastoinkäymisistä huolimatta.