Blogista

MUSIIKIN EVOLUUTIO JA MERKITYS PELEISSÄ

MUSIIKIN EVOLUUTIO JA MERKITYS PELEISSÄ

Video- ja tietokonepelit ja ovat audiovisuaalista mediaa, ja kuten nimi kertoo, peleissä yhdistyvät oleellisessa roolissa sekä kuva että musiikki ja äänitehosteet. Videopelien sisältämät äänet ovat kulkeneet pitkän matkan vuosikymmenten aikana ja kehittyneet valtavasti. Jatkuvasti uudistuvat kokeilut ja kohonnut ymmärrys äänimaailman potentiaalista pelien tunnelman lisääjänä ovat johtaneet siihen, että tällä hetkellä videopelien musiikissa eletään sen kulta-aikaa koko videopelien historian aikana.

Videopelien varhaisina vuosina äänet toivat esille tunnetiloja hiljaisten sankareiden hahmoille. Videopeleissä käytettiin vastaavanlaista tekniikkaa kuin piirroselokuvissa lisäämällä taustamusiikkia ja tai äänitehosteita toiminnoille, joista lähtee tai ei lähde ääntä. Esimerkiksi Super Mario -pelisarjan ansiosta me kaikki tiedämme millainen ääni hyppäämisestä tai suuremmaksi kasvamisesta lähtee, vaikka ainakin omalla kohdallani ponnistuksesta kuuluu korkeintaan vihlaiseva rusahdus polvestani.

Yksinkertaisuus loi muistettavuutta

Emme muista varhaisten videopelien musiikkia niin elävästi pelkästään sen takia, että ne liittyvät niin vahvasti lapsuutemme muistoihin, vaan syynä on myös varhaisten äänipiirien rajoitukset, jotka pakottivat videopelien musiikin säveltäjät etsimään vahvoja sävelmiä, joita on helppo hyräillä, ja joiden seurana oli yksinkertaisia sointuja. Kuten monet popmusiikin kappaleet, myös loistavaa videopelimusiikkia on lähes mahdotonta unohtaa.

Varhaisten äänipiirien mahdollistamien äänien tuottamisen myötä syntyi myös tietynlainen luova vapaus. Secret of Manan ääniraita ja sen hiljattainen uudelleenjulkaistu versio ovat tästä loistava esimerkki. Alkuperäisessä muodossaan me hyväksyimme käytetyt syntetisaattoriäänet, vaikka paljon mikään kuullusta musiikista ei kuulostanut miltään tietyltä soittimelta. Näiden täysin tietokoneella tuotettujen äänten korvaaminen aidoilla soittimilla sen sijaan tuntuu nyt jopa luonnottomalta, ja se on johtanut muutamiin epätavallisiin musiikillisiin valintoihin.

mario music

Useimmat Nintendon ja Super Nintendon aikakausien säveltäjistä eivät olleet missään vaiheessa saaneet mitään virallista musiikillista koulutusta, ja silti klassisella musiikilla oli usein huomattava rooli videopelien musiikin sävelmän johtavassa teemassa. Johtavat teemat ovat tunnistettavia melodioita, jotka toistuvat useissa ääniraidan kappaleissa ja antavat sille punaisen langan. Eräs tästä tekniikasta kuuluisa säveltäjä on Nobuo Uematsu, joka oli vastuussa Final Fantasy -pelisarjan pelien musiikista aina Final Fantasy 10 -peliin saakka.

Esimerkiksi Final Fantasy 8 -pelissä voit kuulla Uematsun ”Fithos Lusec Wecos Vinosecin” useita kertoja ääniraidalla, mutta se on aina erilaisessa musiikillisessa kontekstissa. Aina kun osuus soi, se kuvastaa noita Edeaa. Kaikki johtavaksi teemaksi muodostunut musiikki ei aina ole välttämättä tarkoitettu sellaiseksi. Zelda-pelien useita melodioita käytettiin uudelleen myöhemmissä peleissä vihjaamaan Linkin aiemmista seikkailuista.

Elokuvallisuuden esiinnousu

Videopelimusiikin rooli muuttui 2000-luvun alkupuolella. Kenties yrityksenä luoda vahvempaa elokuvallista tunnelmaa useat pelit kuten Metal Gear Solid ja Halo sisälsivät jyhkeät taustamusiikit. Kun johtavat teemat ovat pelkkiä melodioita, pienimpiä tunnistettavia osia kappaleesta, teemat ovat kokonaisia kappaleita, jotka edustavat koko peliä. Elokuvien tapaan niitä soitetaan varhaisessa vaiheessa peliä tai leikkauskohtausten ja lopputekstien aikana luomaan linkki niiden sekä pelin ja sen suurimpien kohtausten välille.

Leikkauskohtaukset ja puheosuudet tekivät nyt selväksi, että juoni ohjasi musiikkia, eikä toisin päin kuten aiemmin oli ollut. Vaikka Final Fantasy ja Kingdom Hearts ovat pelejä, joissa on aina ollut teemamusiikki, elokuvallisen kokemuksen luominen lisäämällä peliin lopputekstien ajaksi popkappaleita asetti enemmän merkitystä teemalle kuin koko muulle ääniraidalle. Tämä johtuu osittain siitä, että peleistä on tullut yhä avoimempia, mikä vaatii musiikilta sopeutuvuutta entiseen tapaan jatkuneen toistuvuuden sijasta.

Musiikin täytyi nyt olla riittävän yksinkertaista, että sen voi ohittaa mielessään, etteivät äkilliset muutokset, kuten vihollisten yhtäkkinen ilmestyminen vaikuttaisi keskeytykseltä taustamusiikkiin. Monissa tämän aikakauden peleissä, kuten esimerkiksi Halossa tai Assassin’s Creedissä on upeat teemamusiikit, mutta kun musiikki keskittyy tältä osin teemaan, se siirtyy helposti taustalle.

Elokuvallisuuden esiinnousu

Musiikin vuorovaikutteisuus korostaa merkitystään

Vaikka suuri osa musiikista toimii yhä tämän periaatteen mukaisesti, 2010-luvun alkupuolelle tultaessa säveltävät löysivät säännöllisesti uusia tapoja heijastella videopelien interaktiivista luonnetta. Mikä tärkeintä, musiikkia käytetään näissä peleissä juonenkerronnallisena elementtinä. Austin Wintoryn säveltämä taustamusiikki Journey-pelissä ei jätä käyttämättä sitä sinfonista musiikkia, joita peleissä on käytetty paljon edeltävinä vuosina, vaan sen sijaan siinä yhdistetään kaikki tässä mainittuja musiikillisia elementtejä.

Ensinnäkin pelin musiikki antaa kerronnallista taustaa toiminnoillesi pelissä ja sen ympäristölle. Ilman pelin musiikkia suuri osa Journeyn kokemuksesta olisi periaatteessa pelkkää lentelyä ympäriinsä, mutta musiikin kanssa pelaaja voi kokea iloa liukuessaan pitkin hiekkadyynejä ja epätoivoa vajotessaan eksyksiin pimeässä luolassa. Pelin käsikirjoitettujen tapahtumien ulkopuolella pelin taustamusiikki tarjoaa tukea, kun tutkit pelin maailmaa omaan tahtiisi, jolloin hiljainen melodia on ainoa matkakumppanisi. Viimeisenä, Journeyn ääniraidan teema aloittaa ja lopettaa pelin, lopussa kauniin kappaleen muodossa.

Musiikin ja äänitehosteiden merkitys erilaisissa peleissä

Musiikin ja äänitehosteiden merkitys erilaisissa peleissä

Taustamusiikki ja äänitehosteet ovat peleissä eräs tärkeimmistä elementeistä, ja niiden käyttäminen vaihtelee paljon eri pelien välillä. PlayerUnknown’s Battlegrounds -selviytymispelissä musiikkia on vain pelin aulassa, mutta pelin aikana huippurealistiset äänitehosteet paljastavat sinulle vaikkapa yläkerrassa hiipivän vastustajan liikkeet tai korvan juuresta viuhuvien luotien lähtösuunnan. Äänitehosteet ovat tärkeässä roolissa myös esimerkiksi PokerStars casinolla pelatessa, missä jakajan puhe ja pelimerkkien kilinä tuovat mieleen oikean kasinon. Jotkut pelit perustuvat taas pelkästään musiikille, kuten VR-peli Beat Saber, jossa pelaaminen tapahtuu täysin musiikin rytmiin.

Koska tämän päivän yleisöt ja muusikot varttuivat videopelimusiikin parissa, se on alkanut murtaa yleisiä ennakkoluuloja 8-bittisistä piippauksista. Lontoon filharmoninen orkesteri on julkaissut kaksi albumia videopelimusiikista. Videopelien ääniraidat ovat päässeen useille musiikkilistoille ja niillä on vankka kuuntelija- ja säveltäjäkunta. Videopeliaiheisia konsertteja on järjestetty jopa Royal Albert Hallissa. Musiikkityylejä ja -tekniikoita on vielä runsaasti tutkimatta, mutta videopelimusiikki jatkaa kehittymistään arvoisellaan tavalla seuraamatta sokeasti kaikkia trendejä ja musiikillisia suuntauksia.